lauantai 30. huhtikuuta 2011

don't be a drag just be a queen

Olen jotenkin taas onnistunut olemaan viikon postaamatta. Ei vaan ole tullut taas otettua kuvia mistään, vaikka on mulla välillä ollut melkein-elämä. Viime lauantaina lähdin erittäin ex tempore Annin, Pilvin ja Noran kanssa Annyeong-partyihin Glorialle. Olin niissä ihan ekoissa Annyeong-partyissa silloin joskus ja ne oli vähän floppi silloin, kun en oo kamalan innostunut tanssija enkä tiennyt niistä biiseistä yhtään mitään. Nyt oli kuitenkin paljon kivempaa kun uskaltauduin välillä tanssimaankin ja tunnistin paljon biisejä (!). (Ja kun sai vähän juoda, köhköh.) Että sellasta. Sit oon lukenut pääsykokeisiin (erittäin lusmuillen, hyi minua) ja sensellasta. Tänään (ts. eilen, koska kello ehti hurahtaa jo lauantain puolelle) olin Laureassa degree programme of social servicesin pääsykokeissa - joihin oli erittäin mukava mennä unettoman yön jälkeen. Tuntuu kuitenkin siltä, että mulla meni siellä kaikenkaikkiaan ihan hyvin, en tosin tiedä menikö tarpeeksi hyvin siihen, että pääsisin sisään.

Ja sitten se asia, mistä mä ylipäätään ajattelin nyt kirjoitella. Mä en tiedä, kiinnostaako ketään, mutta koska tämä kyseinen asia on ollut niin suuri osa elämääni nyt pidemmän aikaa, niin ajattelin omistaa sille ihan oman postauksen. (Ja kun mulla ei ole oikein mitään muutakaan mistä postata niin tämä saa nyt luvan kelvata.)
Ja se asia on (surullista kyllä, nyt kun tarkemmin ajattelee... lol) Glee. Onnistuin addiktoimaan itseni siihen joskus vasta aika kauan sen jälkeen, kun ykköskausi oli alkanut pyöriä telkkarissa Suomessa. Yksi ilta vain otin asiakseni katsoa Gleetä, ja sitten hurahdin siihen ihan täysin. Katsoin kaikki siihen mennessä ilmestyneet jaksot (38 jaksoa...) siinä parin kolmen päivän sisään. Ja sitten katsoin ne vielä heti uudelleen putkeen, koska sarja oli mennyt jenkeissä tauolle ja jouduin yli kuukauden odottelemaan kärsimättömänä seuraavaa jaksoa. Nykyään on aina erittäin hilpeää herätä keskiviikkoaamuna siihen ajatukseen, että pääsee katsomaan uuden Gleen. (Ja se tosiaan tulee tiistai-iltana jenkeissä 8/7c, eli meidän aikaan siinä kolmen aikaan yöllä, ja nettiin se ilmenee ehkä siinä neljän ja viiden välillä, joten näen aina parhaaksi käydä kuitenkin nukkumaan ja katsoa sen vasta aamulla, vaikka voisinkin toki valvoa siihen, että näkisin sen heti yöllä.)

Mä olen aika hyvä addiktoimaan itseni tv-sarjoihin aivan yleisestikin, mutta näin sairaalloista se ei ole tainnut olla aikaisemmin. (Tai sitten on, esim. Queer as Folkin ja Skinsin kohdalla.) Tv-sarjat on ihana tapa saada ajatukset hetkeksi pois oikeasta maailmasta, jossa ei välillä tosiaankaan jaksaisi elää.

Pakko myöntää, että se asia, mikä mut liimaa eniten Gleen ääreen, on Kurt Hummel, eli Chris Colfer. Kurt on varmasti erittäin monen muunkin suurin syy katsoa Gleetä - ja miksei olisi? Aivan järisyttävän upea lauluääni, hyvä tarina - ja tietystihän Kurt on aivan tajuttoman söpö. (Ja koska on kyseessä minä, niin tietysti myös hahmon homous oli yksi niistä asioista, mikä Kurtissa veti puoleensa. Mun sisäinen fanityttöni vaan aina herää, kun on kyse tv-sarjoissa olevista homohahmoista.)
Ja koska päätin tehdä tästä spoilerivapaan tekstin, en voi kertoa ihan kaikkia motiivejani rakastaa Kurtia. Eiköhän kaikille ole kuitenkin tullut selväksi, että olen pakkomieltynyt. (Ja jos joku lukee mun Twitteriäni, niin siitä varmaan ehkä saa parhaiten selville pahan addiktoitumisen...)

Muttaniin, jos nyt siirrytään Kurt-ihkutuksesta muihin motiiveihini katsoa Gleetä. Musikaalien rakastajana tietysti olen innoissani siitä, kun sarjassa on niin paljon musiikkia ja hyviä laulajia. Glee on myös saanut mut pohtimaan ihan syvällisestikin unelmiani ja sensellaisia, ja vaikka joskus oonkin ihan depressed kun olen katsonut Gleen jonkun jakson, kun tajuan, että oikea elämä on erittäin kaukana siitä, on Glee kuitenkin innostanut mua tavoittelemaan unelmiani.
Gleessä on myös erittäin hauskaa se, että pystyn kuuntelemaan Glee-versioita vaikka mistä biiseistä, joiden oikeista versioista en tosiaankaan erityisemmin välitä (esim. Keshan Tik Tok, Britneyn Toxic, puhumattakaan Justin Bieberistä). Nää Glee-versiot on kuitenkin erittäin hyviä!

Tähän loppuun ajattelin lätkiä kasan biisejä ja videoita mun lempparibiiseistä (tai siis joistakin mun lempparibiiseistä, mulla on niitä niin tsiljoonia). Jos joku ahdistuu pienestäkin mahdollisuudesta spoilaantua (mitä ei yleisesti näiden videoiden kohdalla voi tapahtua), niin ei ehkä kannata katsoa. (Ja joo, olen erittäin vakavissani tästä spoilaantumisjutusta, koska en voi itse sietää sitä, jos joku spoilaa mua.)

I Want To Hold Your Hand (by The Beatles). Kurt vetää tän biisin yksinään, ja aina vaan jaksaa tulla tippa linssiin kun kuuntelen tämän. Tämä video saattaa sisältää mahdollisia spoilereita, jos osaa tosi hyvin lukea rivien välistä.


Somewhere Only We Know (by Keane). Tän biisin vetää Warblersit, ja itku meinaa tulla tätä kuunnellessakin. Tää on ihan uusimmassa jaksossa (Born This Way), ja voi luoja kuinka paljon pillitinkään kun tämä kohta tuli siinä jaksossa. Voi nyyhky. Ja joo, tääkin video saattaa sisältää spoilereita.


Defying Gravity (musikaalista Wicked). Tää on Kurtin sooloversio (siinä jaksossa, jossa tää biisi on, on tosiaan mukana myös Rachel, mutta tämä on erittäin paljon parempi versio). Tää oli mun ihan ensimmäinen Gleemusiikkirakkaus, joten en tietenkään voinut olla lisäämättä tätä listaan.


Born This Way (by Lady Gaga). Tääkin on aivan uusimmasta jaksosta (Born This Way), ja tän vetää koko New Directions (miinus Santana, nyyh). Tää on vaan yksinkertaisesti loistava. Yhdessä videon kanssa etenkin. Ton videon ei pitäisi erityisemmin spoilata. Mut en lähde vannomaan.


Baby, It's Cold Outside (okei, superfail, en tiiä kenen/mistä tää on alunperin). Tämä on vaan yksinkertaisesti ehkä jotain söpöintä mitä tiedän.


Mulla on erittäin monta muutakin suosikkia, joissa laulelee vain Kurt (esim. Le Jazz Hot, As If We Never Said Goodbye, Don't Cry For Me Argentina, Blackbird), mutta ajattelin, että täytyy mun varmaan ajatella vähän muitakin.

Animal (by Neon Trees). Tän vetää Warblersit (ja yllättäen mukana on Kurt), ja jotenkin tääkin vaan iskee muhun tosi hyvin. Tästä en valitettavasti löytänyt kunnollista videoversiota.


Noi Warblersien kaikki muutkin biisit iskee muhun tosi hyvin, mutta jätän nyt ehkä vain tuohon yhteen esimerkkiin. Tuntuu typerältä räiskiä suunnilleen pelkkiä Kurt- ja Warblers -juttuja, kun ajattelee, että toi New Directionshan tossa on pääosassa. Pari biisiä siis niiltä vielä.

Thriller / Heads Will Roll (by Michael Jackson / by Yeah Yeah Yeahs). Tästä tykkään lähinnä ton upeen shown takia, mutta Gleessä on yleisesti tosi hienoja mash-upeja.


Fat Bottomed Girls (by Queen). Tää on mun mielestä erittäin viihdyttävä. :D Ja Puck on yksi mun lempihahmoista myös, tykkään kovasti sen äänestä.


Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä:
Baby (by Justin Bieber). :DDDD Tän vetää Sam yksinään, ja tää on aivan loistava. Yhdistettynä tohon jaksoon toi on ihan loistavuutta. Muttajoo. Justin Bieber. Jee.


Tässä oli siis muutama esimerkki mun lempparibiiseistä Gleessä. Yay. Oli jotenkin kovin vapauttavaa saada jaaritella Gleestä. (Ja hei, jos joku siellä joka tätä ehkä mahdollisesti sattuu lukemaan, olisi valmis jauhamaan kanssani Gleestä aivan loputtomasti, olisin erittäin iloinen jos saisin juttukaverin. Musta tuntuu että kavereilta ja Sannalta etenkin alkaa tulla tää jutut korvista pihalle. Plus vielä se kun pelkään aina spoilaavani kaikkia. :D)

Nyt vois varmaan mennä nukkumaan tai jotain. En tajua miten oon vielä ylhäällä, vaikken nukkunut viime yönä yhtään. Huomenna (ts. tänään) vietän sitten vappuaattoa Sannani kanssa, hihii! Hyvää yötä~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti