lauantai 17. syyskuuta 2011

show me your teeth

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen päätin näin kipeilypäivänä vähän päivittää kuulumisia. Isoin juttu ja muutos on nyt varmaan se, että asustelen Jyväskylässä ja tosta tyttöystävästä on tullut mun avovaimo (how creepy is that, en oo vieläkään tottunut tollaseen nimikkeeseen). Ollaan asuttu täällä jotain kolmisen viikkoa ja siinä ajassa kerkesin aika hyvin tottua siihen että Sanna pyörii tossa kokoajan, joten nyt on tosi outo fiilis kun se on Riihimäellä ja mä nökötän täällä yksinäni.
Koska kunnon opiskelupaikkaa ei irronnut vieläkään, mä aloitin opiskelut Jyväskylän avoimessa yliopistossa, ja koska sosiologiaa mä pyrin edelleenkin opiskelemaan sitten ihan kunnolla, niin otin sosiaalitieteiden perusopinnot työn alle. Toi on siitä kiva opintokokonaisuus, että siinä on vähän kaikenlaista sosiologiasta johonkin yhteiskuntafilosofiaan ja muuhun pelottavaan. Mulla oli eilen eka luento, ja se vaan pönkitti mun mielipidettä siitä, että just tota mä oikeasti haluankin opiskella. Se oli siisti tunne. Mulla olis ollut luento tänäänkin, mutta tällainen kiva pre-flunssa päätti iskeä päälle jäätävällä päänsäryllä ja kurkkukivulla, joten jäinkin sitten sängyn pohjalle aamulla. Fail.

Eipä mulla varmaan sen kummempaa kerrottavaa ole, pari tuollaista pikkujuttua vaan... Oon ottanut aika randomilla kuvia, ja löysin kamerastani ties mitä kuinka vanhojakin, joten ajattelin lätkäistä niitä kuvia tähänkin. Oon lähinnä kuvaillut kaikkia pieniä yksityiskohtia täällä kotona, ja kuvatessani pääsin vaan toteamaan, etten osaa käyttää kameraani enää. (Plus kuvien käsittelyvaiheessa onnistuin raiskaamaan jotkut aika hyvin, joten ei kannata ihmetellä niiden laatua, lol.)

Tässä on meidän valmis olkkari ♥:

Tai sit ei, mutta tolta se näytti muuttopäivänä.

Sit vähän randomkuvia:













Ja jostain syystä piti kuvata myös meikkilaatikkoa. Olin ihan kikseissä kun tajusin että mun uudessa kirjoituspöydässä on juuri täydellinen laatikko mun meikeille. Yay.



Meillä on keittiön ikkunalaudalla kauhukissa. Sillä ei oo silmiä. Kivaa, eikö?


Käytiin tossa vähän aika sitten Sannan kanssa syömässä ja leffassa, ja kävin sen lisäksi ostamassa itselleni muutaman synttärilahjan saamillani lahjarahoilla.

Tuo Lauren Conradin Style -kirja oli aika heräteostos, mutta tuo Sieppari Ruispellossa on ollut mun ostoslistalla jo kauan. Oon lukenut sitä aiempaa suomennosta ennen, koska se on ollut ainoa, mikä on löytynyt kirjastosta, ja toi oli nyt sitten uudempi suomennos minkä ostin, ja se tuntuu hämäävän erilaiselta välillä. :D Voi olla tosin, että muistan asioita väärin, koska viime lukukerrasta on kauan, mutta jotenkin tuo vain tuntuu erilaiselta.

Ja piti näemmä kuvata myös tuo hylly samalla, kun kuvasin noita kirjoja. Truu-vampyyrikirjoi iih.


Niin, käytiin tosiaan siellä leffassa...

Ja oli muuten ihana leffa. Halusin mennä katsomaan sitä Emma Stonen takia, ja vaikka sitä lopulta näkyikin koko leffassa aika vähän, niin oli tuo kyllä silti katsomisen arvoinen. Suosittelen! (Musta tuntuu, että mun toisella puolella istuva tyttöporukka sai orgasmeja tai jotain, kun Ryan Gosling otti paitansa pois...)

Onpas tää viimenen kuva random. Mutniin, kävin tossa yks päivä hakemassa kirjastokortteja ja hoitamassa muita asioita, niin lainasin siinä sit kirjastosta pari kirjaa. Ian McEwanin Sementtipuutarhan (koska sitä on suositeltu mulle joka suunnasta) ja H.P. Lovecraftin Charles Dexter Wardin tapaus -kirjan. Siellä oli yks pieni hyllyväli varattu pelkästään kauhukirjoille ja vietin siellä varmaan puol tuntia valikoimassa, ja lopulta päädyin vaan tohon yhteen. Lol.


Ja vielä näiden kuvien jälkeen pitää rantata vähän siitä, kuinka olen vannottanut itselleni pääni sisällä, että en tykkää Lady Gagasta, koska The Famen kaikki biisit on niin tajuttoman ärsyttäviä, mutta sitten Sanna päättikin aivopestä mut kuuntelemaan sitä... Born This Wayn biisit on hyviä. Oh dear.





Ja sit tykkään tästä, vaikka meinaankin aina hajota kun kuuntelen tätä erään Youtube-videon takia:



Lisäksi olen kuunnellut mm. näitä:


Katsoin Sucker Punchin ekan kerran lentokoneessa matkalla New Yorkista Helsinkiin, ja en oikein tiennyt, pidänkö siitä vai en. Sitten menin ja ostin sen Anttilasta, ja katsoessani sen uudelleen totesin, että pidän siitä tosi paljon. Se on kaikessa naurettavuudessaan aivan mahtava. :D Plus soundtrack on aivan upea.











Eipä tässä varmaan muuta sitten. Ciao.

torstai 11. elokuuta 2011

you cried, the fire just died, it's gone forever

Tykkään liikaa näistä biiseistä.











Pitäis ehkä laittaa blogiin joskus jotain muutakin kun Youtube-videoita.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

hello, is it me you're looking for?

Mulla on ollut tosi bipolaarinen päivä tänään. Välillä oon itkenyt vuolaasti ja välillä suunnilleen kierinyt lattialla kun olen hajoillut niin pahasti. Voi luoja... Se on varmaan tämä kuumuus. Tai sitten mä oon tulossa mökkihöperöksi. Oon myös vaihteeksi kattonut ihan liikaa Gleetä ja fiilistellyt niitä biisejä ihan kympillä, niin oli pakko tulla vähän hypettämään tähän.


(Kurt♥)






(Tosin en kyllä tykkää Gwyneth Paltrowista, tai oikeastaan sen roolihahmosta Holly Holidaysta, mutta Santana on ihana tässä.)






(Neil Patrick Harris♥)





keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

when the light hits your eyes, it's telling me i'm right





Ei mulla muuta.

stronger than before, when your life becomes a war, set the world on fire

Ai että tätä mun postaustahtia vois melkein juhlia... Näin mukavasti taas yli viikkoa myöhemmin pläjäytän tähän nyt pari videota. Meinasin jo, etten kuvaisi videoita enää ollenkaan, kun Sanna sanoi, että kuulostan videolla teennäiseltä (thx hun, tulen muistamaan tuon kommentin aina :D), mutta kuvasinpa nyt kuitenkin. Se tuntui fiksulta ajatukselta näin kahden maissa yöllä. Älkää välittäkö räjähtäneestä olemuksestani, ja siitä, kuinka viimeistelemättömiä videot ovat. En osaa (eikä mua huvita) pahemmin editoida, joten ne on nyt tolleen hienosti pötköön kuvattuja, ja niissä on selkeästi mietitty, miten saan parhaiten esiteltyä esittelemäni jutut... Plus tietysti myös mietin etukäteen, mitä sanon. Ja tuo nariseva tuoli........

Ehkä nyt lopetan ranttaamisen, kohta kukaan ei edes uskalla katsoa noita (as if niitä olisi kamala ihmisrysä edes katsomassa :---D). Tässäpä nyt kuitenkin tulee NYC shopping part 2 ja 3, eli vaatteet ja kaikki random. Pitäisi ehkä koittaa niitä kuvia saada Lauralta koko reissusta, että saisi niitä dokumentoitua tänne. Mulla on tosin sieltäkin videoita. Beware...

Vaatteet:


Randomkama:


ps. Olen totaaliaddiktoitunut Tumblriin, vaikken osaa edes käyttää sitä. Se on kumminkin kiva. Mun oma blogini siellä on hyvin keskeneräinen, mutta anyways.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

with knives and pens we made our plight

En oo taas näin yllättäen saanu postattua ikuisuuteen, lol. Ajattelin nyt tässä kuitenkin laittaa yhden videon. Eli tässä vähän NYC-shoppailujen esittelyä, päätin aloittaa kosmetiikasta koska se oli helpointa.



Kuulostan vaihteeksi erittäin typerältä. Pitäis ehkä miettiä etukäteen mitä puhuu niin ei tulis lörpöteltyä kaikkea turhaa väliin. Mutta sille ei nyt voi mitään.

ps.


lauantai 30. huhtikuuta 2011

don't be a drag just be a queen

Olen jotenkin taas onnistunut olemaan viikon postaamatta. Ei vaan ole tullut taas otettua kuvia mistään, vaikka on mulla välillä ollut melkein-elämä. Viime lauantaina lähdin erittäin ex tempore Annin, Pilvin ja Noran kanssa Annyeong-partyihin Glorialle. Olin niissä ihan ekoissa Annyeong-partyissa silloin joskus ja ne oli vähän floppi silloin, kun en oo kamalan innostunut tanssija enkä tiennyt niistä biiseistä yhtään mitään. Nyt oli kuitenkin paljon kivempaa kun uskaltauduin välillä tanssimaankin ja tunnistin paljon biisejä (!). (Ja kun sai vähän juoda, köhköh.) Että sellasta. Sit oon lukenut pääsykokeisiin (erittäin lusmuillen, hyi minua) ja sensellasta. Tänään (ts. eilen, koska kello ehti hurahtaa jo lauantain puolelle) olin Laureassa degree programme of social servicesin pääsykokeissa - joihin oli erittäin mukava mennä unettoman yön jälkeen. Tuntuu kuitenkin siltä, että mulla meni siellä kaikenkaikkiaan ihan hyvin, en tosin tiedä menikö tarpeeksi hyvin siihen, että pääsisin sisään.

Ja sitten se asia, mistä mä ylipäätään ajattelin nyt kirjoitella. Mä en tiedä, kiinnostaako ketään, mutta koska tämä kyseinen asia on ollut niin suuri osa elämääni nyt pidemmän aikaa, niin ajattelin omistaa sille ihan oman postauksen. (Ja kun mulla ei ole oikein mitään muutakaan mistä postata niin tämä saa nyt luvan kelvata.)
Ja se asia on (surullista kyllä, nyt kun tarkemmin ajattelee... lol) Glee. Onnistuin addiktoimaan itseni siihen joskus vasta aika kauan sen jälkeen, kun ykköskausi oli alkanut pyöriä telkkarissa Suomessa. Yksi ilta vain otin asiakseni katsoa Gleetä, ja sitten hurahdin siihen ihan täysin. Katsoin kaikki siihen mennessä ilmestyneet jaksot (38 jaksoa...) siinä parin kolmen päivän sisään. Ja sitten katsoin ne vielä heti uudelleen putkeen, koska sarja oli mennyt jenkeissä tauolle ja jouduin yli kuukauden odottelemaan kärsimättömänä seuraavaa jaksoa. Nykyään on aina erittäin hilpeää herätä keskiviikkoaamuna siihen ajatukseen, että pääsee katsomaan uuden Gleen. (Ja se tosiaan tulee tiistai-iltana jenkeissä 8/7c, eli meidän aikaan siinä kolmen aikaan yöllä, ja nettiin se ilmenee ehkä siinä neljän ja viiden välillä, joten näen aina parhaaksi käydä kuitenkin nukkumaan ja katsoa sen vasta aamulla, vaikka voisinkin toki valvoa siihen, että näkisin sen heti yöllä.)

Mä olen aika hyvä addiktoimaan itseni tv-sarjoihin aivan yleisestikin, mutta näin sairaalloista se ei ole tainnut olla aikaisemmin. (Tai sitten on, esim. Queer as Folkin ja Skinsin kohdalla.) Tv-sarjat on ihana tapa saada ajatukset hetkeksi pois oikeasta maailmasta, jossa ei välillä tosiaankaan jaksaisi elää.

Pakko myöntää, että se asia, mikä mut liimaa eniten Gleen ääreen, on Kurt Hummel, eli Chris Colfer. Kurt on varmasti erittäin monen muunkin suurin syy katsoa Gleetä - ja miksei olisi? Aivan järisyttävän upea lauluääni, hyvä tarina - ja tietystihän Kurt on aivan tajuttoman söpö. (Ja koska on kyseessä minä, niin tietysti myös hahmon homous oli yksi niistä asioista, mikä Kurtissa veti puoleensa. Mun sisäinen fanityttöni vaan aina herää, kun on kyse tv-sarjoissa olevista homohahmoista.)
Ja koska päätin tehdä tästä spoilerivapaan tekstin, en voi kertoa ihan kaikkia motiivejani rakastaa Kurtia. Eiköhän kaikille ole kuitenkin tullut selväksi, että olen pakkomieltynyt. (Ja jos joku lukee mun Twitteriäni, niin siitä varmaan ehkä saa parhaiten selville pahan addiktoitumisen...)

Muttaniin, jos nyt siirrytään Kurt-ihkutuksesta muihin motiiveihini katsoa Gleetä. Musikaalien rakastajana tietysti olen innoissani siitä, kun sarjassa on niin paljon musiikkia ja hyviä laulajia. Glee on myös saanut mut pohtimaan ihan syvällisestikin unelmiani ja sensellaisia, ja vaikka joskus oonkin ihan depressed kun olen katsonut Gleen jonkun jakson, kun tajuan, että oikea elämä on erittäin kaukana siitä, on Glee kuitenkin innostanut mua tavoittelemaan unelmiani.
Gleessä on myös erittäin hauskaa se, että pystyn kuuntelemaan Glee-versioita vaikka mistä biiseistä, joiden oikeista versioista en tosiaankaan erityisemmin välitä (esim. Keshan Tik Tok, Britneyn Toxic, puhumattakaan Justin Bieberistä). Nää Glee-versiot on kuitenkin erittäin hyviä!

Tähän loppuun ajattelin lätkiä kasan biisejä ja videoita mun lempparibiiseistä (tai siis joistakin mun lempparibiiseistä, mulla on niitä niin tsiljoonia). Jos joku ahdistuu pienestäkin mahdollisuudesta spoilaantua (mitä ei yleisesti näiden videoiden kohdalla voi tapahtua), niin ei ehkä kannata katsoa. (Ja joo, olen erittäin vakavissani tästä spoilaantumisjutusta, koska en voi itse sietää sitä, jos joku spoilaa mua.)

I Want To Hold Your Hand (by The Beatles). Kurt vetää tän biisin yksinään, ja aina vaan jaksaa tulla tippa linssiin kun kuuntelen tämän. Tämä video saattaa sisältää mahdollisia spoilereita, jos osaa tosi hyvin lukea rivien välistä.


Somewhere Only We Know (by Keane). Tän biisin vetää Warblersit, ja itku meinaa tulla tätä kuunnellessakin. Tää on ihan uusimmassa jaksossa (Born This Way), ja voi luoja kuinka paljon pillitinkään kun tämä kohta tuli siinä jaksossa. Voi nyyhky. Ja joo, tääkin video saattaa sisältää spoilereita.


Defying Gravity (musikaalista Wicked). Tää on Kurtin sooloversio (siinä jaksossa, jossa tää biisi on, on tosiaan mukana myös Rachel, mutta tämä on erittäin paljon parempi versio). Tää oli mun ihan ensimmäinen Gleemusiikkirakkaus, joten en tietenkään voinut olla lisäämättä tätä listaan.


Born This Way (by Lady Gaga). Tääkin on aivan uusimmasta jaksosta (Born This Way), ja tän vetää koko New Directions (miinus Santana, nyyh). Tää on vaan yksinkertaisesti loistava. Yhdessä videon kanssa etenkin. Ton videon ei pitäisi erityisemmin spoilata. Mut en lähde vannomaan.


Baby, It's Cold Outside (okei, superfail, en tiiä kenen/mistä tää on alunperin). Tämä on vaan yksinkertaisesti ehkä jotain söpöintä mitä tiedän.


Mulla on erittäin monta muutakin suosikkia, joissa laulelee vain Kurt (esim. Le Jazz Hot, As If We Never Said Goodbye, Don't Cry For Me Argentina, Blackbird), mutta ajattelin, että täytyy mun varmaan ajatella vähän muitakin.

Animal (by Neon Trees). Tän vetää Warblersit (ja yllättäen mukana on Kurt), ja jotenkin tääkin vaan iskee muhun tosi hyvin. Tästä en valitettavasti löytänyt kunnollista videoversiota.


Noi Warblersien kaikki muutkin biisit iskee muhun tosi hyvin, mutta jätän nyt ehkä vain tuohon yhteen esimerkkiin. Tuntuu typerältä räiskiä suunnilleen pelkkiä Kurt- ja Warblers -juttuja, kun ajattelee, että toi New Directionshan tossa on pääosassa. Pari biisiä siis niiltä vielä.

Thriller / Heads Will Roll (by Michael Jackson / by Yeah Yeah Yeahs). Tästä tykkään lähinnä ton upeen shown takia, mutta Gleessä on yleisesti tosi hienoja mash-upeja.


Fat Bottomed Girls (by Queen). Tää on mun mielestä erittäin viihdyttävä. :D Ja Puck on yksi mun lempihahmoista myös, tykkään kovasti sen äänestä.


Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä:
Baby (by Justin Bieber). :DDDD Tän vetää Sam yksinään, ja tää on aivan loistava. Yhdistettynä tohon jaksoon toi on ihan loistavuutta. Muttajoo. Justin Bieber. Jee.


Tässä oli siis muutama esimerkki mun lempparibiiseistä Gleessä. Yay. Oli jotenkin kovin vapauttavaa saada jaaritella Gleestä. (Ja hei, jos joku siellä joka tätä ehkä mahdollisesti sattuu lukemaan, olisi valmis jauhamaan kanssani Gleestä aivan loputtomasti, olisin erittäin iloinen jos saisin juttukaverin. Musta tuntuu että kavereilta ja Sannalta etenkin alkaa tulla tää jutut korvista pihalle. Plus vielä se kun pelkään aina spoilaavani kaikkia. :D)

Nyt vois varmaan mennä nukkumaan tai jotain. En tajua miten oon vielä ylhäällä, vaikken nukkunut viime yönä yhtään. Huomenna (ts. tänään) vietän sitten vappuaattoa Sannani kanssa, hihii! Hyvää yötä~