lauantai 30. huhtikuuta 2011

don't be a drag just be a queen

Olen jotenkin taas onnistunut olemaan viikon postaamatta. Ei vaan ole tullut taas otettua kuvia mistään, vaikka on mulla välillä ollut melkein-elämä. Viime lauantaina lähdin erittäin ex tempore Annin, Pilvin ja Noran kanssa Annyeong-partyihin Glorialle. Olin niissä ihan ekoissa Annyeong-partyissa silloin joskus ja ne oli vähän floppi silloin, kun en oo kamalan innostunut tanssija enkä tiennyt niistä biiseistä yhtään mitään. Nyt oli kuitenkin paljon kivempaa kun uskaltauduin välillä tanssimaankin ja tunnistin paljon biisejä (!). (Ja kun sai vähän juoda, köhköh.) Että sellasta. Sit oon lukenut pääsykokeisiin (erittäin lusmuillen, hyi minua) ja sensellasta. Tänään (ts. eilen, koska kello ehti hurahtaa jo lauantain puolelle) olin Laureassa degree programme of social servicesin pääsykokeissa - joihin oli erittäin mukava mennä unettoman yön jälkeen. Tuntuu kuitenkin siltä, että mulla meni siellä kaikenkaikkiaan ihan hyvin, en tosin tiedä menikö tarpeeksi hyvin siihen, että pääsisin sisään.

Ja sitten se asia, mistä mä ylipäätään ajattelin nyt kirjoitella. Mä en tiedä, kiinnostaako ketään, mutta koska tämä kyseinen asia on ollut niin suuri osa elämääni nyt pidemmän aikaa, niin ajattelin omistaa sille ihan oman postauksen. (Ja kun mulla ei ole oikein mitään muutakaan mistä postata niin tämä saa nyt luvan kelvata.)
Ja se asia on (surullista kyllä, nyt kun tarkemmin ajattelee... lol) Glee. Onnistuin addiktoimaan itseni siihen joskus vasta aika kauan sen jälkeen, kun ykköskausi oli alkanut pyöriä telkkarissa Suomessa. Yksi ilta vain otin asiakseni katsoa Gleetä, ja sitten hurahdin siihen ihan täysin. Katsoin kaikki siihen mennessä ilmestyneet jaksot (38 jaksoa...) siinä parin kolmen päivän sisään. Ja sitten katsoin ne vielä heti uudelleen putkeen, koska sarja oli mennyt jenkeissä tauolle ja jouduin yli kuukauden odottelemaan kärsimättömänä seuraavaa jaksoa. Nykyään on aina erittäin hilpeää herätä keskiviikkoaamuna siihen ajatukseen, että pääsee katsomaan uuden Gleen. (Ja se tosiaan tulee tiistai-iltana jenkeissä 8/7c, eli meidän aikaan siinä kolmen aikaan yöllä, ja nettiin se ilmenee ehkä siinä neljän ja viiden välillä, joten näen aina parhaaksi käydä kuitenkin nukkumaan ja katsoa sen vasta aamulla, vaikka voisinkin toki valvoa siihen, että näkisin sen heti yöllä.)

Mä olen aika hyvä addiktoimaan itseni tv-sarjoihin aivan yleisestikin, mutta näin sairaalloista se ei ole tainnut olla aikaisemmin. (Tai sitten on, esim. Queer as Folkin ja Skinsin kohdalla.) Tv-sarjat on ihana tapa saada ajatukset hetkeksi pois oikeasta maailmasta, jossa ei välillä tosiaankaan jaksaisi elää.

Pakko myöntää, että se asia, mikä mut liimaa eniten Gleen ääreen, on Kurt Hummel, eli Chris Colfer. Kurt on varmasti erittäin monen muunkin suurin syy katsoa Gleetä - ja miksei olisi? Aivan järisyttävän upea lauluääni, hyvä tarina - ja tietystihän Kurt on aivan tajuttoman söpö. (Ja koska on kyseessä minä, niin tietysti myös hahmon homous oli yksi niistä asioista, mikä Kurtissa veti puoleensa. Mun sisäinen fanityttöni vaan aina herää, kun on kyse tv-sarjoissa olevista homohahmoista.)
Ja koska päätin tehdä tästä spoilerivapaan tekstin, en voi kertoa ihan kaikkia motiivejani rakastaa Kurtia. Eiköhän kaikille ole kuitenkin tullut selväksi, että olen pakkomieltynyt. (Ja jos joku lukee mun Twitteriäni, niin siitä varmaan ehkä saa parhaiten selville pahan addiktoitumisen...)

Muttaniin, jos nyt siirrytään Kurt-ihkutuksesta muihin motiiveihini katsoa Gleetä. Musikaalien rakastajana tietysti olen innoissani siitä, kun sarjassa on niin paljon musiikkia ja hyviä laulajia. Glee on myös saanut mut pohtimaan ihan syvällisestikin unelmiani ja sensellaisia, ja vaikka joskus oonkin ihan depressed kun olen katsonut Gleen jonkun jakson, kun tajuan, että oikea elämä on erittäin kaukana siitä, on Glee kuitenkin innostanut mua tavoittelemaan unelmiani.
Gleessä on myös erittäin hauskaa se, että pystyn kuuntelemaan Glee-versioita vaikka mistä biiseistä, joiden oikeista versioista en tosiaankaan erityisemmin välitä (esim. Keshan Tik Tok, Britneyn Toxic, puhumattakaan Justin Bieberistä). Nää Glee-versiot on kuitenkin erittäin hyviä!

Tähän loppuun ajattelin lätkiä kasan biisejä ja videoita mun lempparibiiseistä (tai siis joistakin mun lempparibiiseistä, mulla on niitä niin tsiljoonia). Jos joku ahdistuu pienestäkin mahdollisuudesta spoilaantua (mitä ei yleisesti näiden videoiden kohdalla voi tapahtua), niin ei ehkä kannata katsoa. (Ja joo, olen erittäin vakavissani tästä spoilaantumisjutusta, koska en voi itse sietää sitä, jos joku spoilaa mua.)

I Want To Hold Your Hand (by The Beatles). Kurt vetää tän biisin yksinään, ja aina vaan jaksaa tulla tippa linssiin kun kuuntelen tämän. Tämä video saattaa sisältää mahdollisia spoilereita, jos osaa tosi hyvin lukea rivien välistä.


Somewhere Only We Know (by Keane). Tän biisin vetää Warblersit, ja itku meinaa tulla tätä kuunnellessakin. Tää on ihan uusimmassa jaksossa (Born This Way), ja voi luoja kuinka paljon pillitinkään kun tämä kohta tuli siinä jaksossa. Voi nyyhky. Ja joo, tääkin video saattaa sisältää spoilereita.


Defying Gravity (musikaalista Wicked). Tää on Kurtin sooloversio (siinä jaksossa, jossa tää biisi on, on tosiaan mukana myös Rachel, mutta tämä on erittäin paljon parempi versio). Tää oli mun ihan ensimmäinen Gleemusiikkirakkaus, joten en tietenkään voinut olla lisäämättä tätä listaan.


Born This Way (by Lady Gaga). Tääkin on aivan uusimmasta jaksosta (Born This Way), ja tän vetää koko New Directions (miinus Santana, nyyh). Tää on vaan yksinkertaisesti loistava. Yhdessä videon kanssa etenkin. Ton videon ei pitäisi erityisemmin spoilata. Mut en lähde vannomaan.


Baby, It's Cold Outside (okei, superfail, en tiiä kenen/mistä tää on alunperin). Tämä on vaan yksinkertaisesti ehkä jotain söpöintä mitä tiedän.


Mulla on erittäin monta muutakin suosikkia, joissa laulelee vain Kurt (esim. Le Jazz Hot, As If We Never Said Goodbye, Don't Cry For Me Argentina, Blackbird), mutta ajattelin, että täytyy mun varmaan ajatella vähän muitakin.

Animal (by Neon Trees). Tän vetää Warblersit (ja yllättäen mukana on Kurt), ja jotenkin tääkin vaan iskee muhun tosi hyvin. Tästä en valitettavasti löytänyt kunnollista videoversiota.


Noi Warblersien kaikki muutkin biisit iskee muhun tosi hyvin, mutta jätän nyt ehkä vain tuohon yhteen esimerkkiin. Tuntuu typerältä räiskiä suunnilleen pelkkiä Kurt- ja Warblers -juttuja, kun ajattelee, että toi New Directionshan tossa on pääosassa. Pari biisiä siis niiltä vielä.

Thriller / Heads Will Roll (by Michael Jackson / by Yeah Yeah Yeahs). Tästä tykkään lähinnä ton upeen shown takia, mutta Gleessä on yleisesti tosi hienoja mash-upeja.


Fat Bottomed Girls (by Queen). Tää on mun mielestä erittäin viihdyttävä. :D Ja Puck on yksi mun lempihahmoista myös, tykkään kovasti sen äänestä.


Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä:
Baby (by Justin Bieber). :DDDD Tän vetää Sam yksinään, ja tää on aivan loistava. Yhdistettynä tohon jaksoon toi on ihan loistavuutta. Muttajoo. Justin Bieber. Jee.


Tässä oli siis muutama esimerkki mun lempparibiiseistä Gleessä. Yay. Oli jotenkin kovin vapauttavaa saada jaaritella Gleestä. (Ja hei, jos joku siellä joka tätä ehkä mahdollisesti sattuu lukemaan, olisi valmis jauhamaan kanssani Gleestä aivan loputtomasti, olisin erittäin iloinen jos saisin juttukaverin. Musta tuntuu että kavereilta ja Sannalta etenkin alkaa tulla tää jutut korvista pihalle. Plus vielä se kun pelkään aina spoilaavani kaikkia. :D)

Nyt vois varmaan mennä nukkumaan tai jotain. En tajua miten oon vielä ylhäällä, vaikken nukkunut viime yönä yhtään. Huomenna (ts. tänään) vietän sitten vappuaattoa Sannani kanssa, hihii! Hyvää yötä~

perjantai 22. huhtikuuta 2011

take a bite of my heart tonight

Okei, tästä huomaa että bloggailuinto iski, kun olis tulossa vaikka kuinka monta postausta yhden päivän aikana... No, ehkä se on vaan hyvä asia. Parempi tosiaan näin kuin ettei tulis mitään.

Ajattelin vain läiskäistä kuvan tämän päivän meikeistä tähän, kun jaksoin tänään jopa meikkailla. Nää nyt tosin on ehkä maailman yksinkertaisimmat meikit, mutta ajattelin nyt kumminkin vähän kuvata nassuani, kun näytin jopa semifiksulta. Ja tää on tosiaan hyvä esimerkki siitä, että jos en jaksa sen kummemmin miettiä, millaista meikkiä lätkin naamaani, niin ratkaisu on yleensä jotain tällaista. Yleensä tosin erittäin paljon pandammat versiot, nää on aika toned down.




Toi lähikuva nyt vähän on mitä on, en oo kovinkaan hyvä kuvaamaan omaa silmääni, kun tarkennukset menee yleensä päin helvettiä.

Tunnen oloni yleensä paljon mukavammaksi tummissa meikeissä, vaikka joskus onnistun kyllä vetämään homman ihan överiksi, ja näytän siltä, etten osaa meikata ollenkaan. (Näytän joskus siltä miltä näytin yläasteella, kun käytin pelkkää kajalkynää ja vedin sillä helvetin paksut rajaukset, jotka yleensä levisi ympäri naamaa päivän aikana.) Muttaniin, johonkin tontyyppiseen päädyn yleensä, jos ei ole sen kummemmin aikaa tai jaksamista keksiä mitään ihmeellistä.

Luomivärit mitä käytin on Urban Decayn Naked -paletista, sisänurkassa sävyä virgin, pohjaksi lätkin vähän sävyä sin ja pääasiassa oli obviosly toi musta, ja sävyn nimi on creep. Alaluomelle laitoin kanssa creepiä ja virginiä. Häivytin myös tota mustaa vähän sillä virginillä. Laitoin alas ja ylös sisäluomelle Urban Decayn 24/7 glide on eye penciliä ja ton yläluomen rajauksen tein E.l.f.:in cream eyelinerilla. Ainiin, ja ripsivärinä mulla on Max Factorin False Lash Effect. Siinä tais olla kaikki.
... kuulostan erittäin ammattimaiselta ja sillein. :----D Pitäisköhän opetella suomeks jotain oikeita termejä.

Sitten ajattelin ihan näin asiaan liittymättä laittaa vähän kuvia viime lauantailta, kun olin tosiaan homppeleideni kanssa baareilemassa. Kaikki kuvat oli Sannan kamerassa, joten sain ne vasta ihan vähän aikaa sitten käsiini.





Alkuilta hengattiin yhdessä baarissa lähinnä syöpötellen. (Ja joku idiootti ryysti miljoona siideriä, vaikka sen piti säästää rahaa.) Sitten vaihdettiin baaria ja hengattiinkin loppuilta sitten siellä.


Ja Sanna on ehkä maailman suloisin.



Ja tää on taas ehkä edustavin kuva ikinä...



Ja haluisin kyllä ehkä vähän lisätietoa siitä, mitä tässä oikein tapahtuu. Aloin angstata?

Noita kuvia ois tsiljoona enemmän, ja ne on kaikki kamalan ihania, mutten tiedä, että innostuisiko mun kaverit niiden julkaisemisesta niin paljon kun minä. :D

Nyt lähden tästä näin ex tempore moikkaamaan isovanhempia, kun ovat tulleet Joensuusta asti tänne Riihimäelle kyläilemään. Vi ses!

np.Ohio Is For Lovers by Hawthorne Heights
(Edistystä, jotain muuta kun The Pretty Recklessiä! Oon löytänyt emoaikojeni lempibändin uudelleen. Ai että tää on kyllä ihana bändi. 8D)

what's in my purse

Kuvasin eilen illalla (ts. tänään, koska ajastan tämän postauksen huomiselle :D) tällaisen videon tylsyyteeni, ja totesin, että miksen nyt sitten julkaisisi sitä täällä, kun oon sen kerran kuvannutkin.
... vaikka olen taas vaihteeksi erittäin luonnollinen, ja nyt vasta tuossa katsoessani huomasin, että voisin ehkä opetella artikuloimaan vähän paremmin. Välillä toi puhe on nimittäin pelkkää sössötystä. (Mikä on kyllä vähän outoa, koska harrastin teatteria kumminkin viisi vuotta, ja mitäpä muuta siellä oltaisi harjoiteltu kuin selkeästi puhumista...)

Muttaniin, videon aihehan on siis niinkin ihana kuin (näin Youtuben kauneusguruja lainatakseni) what's in my purse. Eli mitä mun laukusta löytyy. Totesin vaan, että kun se kerran lojui tuossa lattialla täynnä roinaa, niin voisin käyttää sitä vähän hyväkseni.
Mua nyt kyllä vähän naurattaa laittaa tää tänne mutta ihan sama. Feel free to judge me. 8D



Ja anteeksi tosiaan siitä, kun puhe menee välillä ihan käsittämättömäksi mössötykseksi, äänen volyymitaso oli ehkä vähän turhan alhainen ja artikulaatio jostain sieltä syvältä.
(Niin ja toi on tosiaan kuvattu tän koneen webbikameralla, niin siksi tuo laatu on niin silmiä hivelevän ihana.)

somebody mixed my medicine

Jännää, miten tänään oli oikeastaan ihan mukava päivä, vaikkei tapahtunutkaan mitään kummempia. Oon ehkä niin tottunut angstailemaan yksinään, että jos tapahtuu vähänkin jotain, olen onneni kukkuloilla.
 
Aamupäivä meni vaihteeksi lueskellessa sosiologiaa ja jotain sosiaali- ja terveysministeriön paperinivaskaa (oon selkeesti lukenut todella hyvin kun en ees oo ihan varma mikä paperinivaska toi on).


Mun on pakko kuunnella aina lukiessani musiikkia, koska en muuten pysty keskittymään. Siitä nousee tosin usein myös sellainen ristiriita, että jään popittelemaan niitä biisejä ja hoilottamaan mukana, ja silloin en pysty ainakaan keskittymään lukemiseen. No jaa.
(Kuuntelussa oli näin vaihteeksi The Pretty Reckless.)


Lukukaverina mulla oli tällainen karvainen söpöliini.



Välillä tosin piti pitää pientä taukoa ja katsella vähän Briania ja Justinia. ♥ (Eli siis Queer as Folkia.)


Ja olin jostain syystä ottanut myös tällaisen kuvan, enkä ole ihan varma, mikä sen idea on. Mutta sovitaan nyt niin, että se kuvaa erittäin taiteellisesti sitä, että on kevät ja oli kiva käyttää ulkona aurinkolaseja. (Pystyin myös käyttämään Nallen lenkillä t-paidassa!)


Sanna tuli meille kylään joskus siinä illansuussa, ja nyt ei sitten nähdäkään taas viikkoon, kun se lähtee Kyprokselle. Yritän olla olematta kateellinen. Yritän vain ajatella tulevaa New Yorkin matkaa, niin ei ehkä tunnu niin kateelliselta.
Illalla näin sitten vielä Nooraa ja Lauraa. Oli semipelottavaa olla Lauran kyydissä kun se ei ollut ajanut autoa elokuun jälkeen, mutta kyllä se sitten loppujenlopuksi ihan hyvin meni. :D

Äsken kuvasin yhden tosi pelottavan videon, ja pohdin kovasti, kehtaanko edes julkaista sitä, kun olen siinä niin läppä. Ehkä huomenna sitten.

Selailin muuten eilen vanhaa blogiani, ja tajusin, että sillä taisi jopa olla muutamia lukijoitakin. Siis muitakin kun mun kavereita. Ei sillä, että teissä ois mitään vikaa, mussut! Te vaan tiedätte jo musta kaiken niin tuntuu vähän pöljältä selitellä tänne juttuja. Pitäisköhän koittaa vähän ryhdistäytyä ja yrittää alkaa kehitellä tähänkin blogiin jotain kiinnostavaa, että joku tätä lukisi. Voi nimittäin olla, että muita kun täntyyppisiä postauksia, joissa kerron lukeneeni pääsykokeisiin ja katsoneeni vähän telkkaria, ei kamalasti tule lähiaikoina olemaan, koska mulla on edelleen kamalia ahdistuskriisejä olla kameran edessä, enkä tee koskaan mitään. Vois siis koittaa keksiä jotain muita postausideoita. Ehkä tää tästä vielä.
Mietin kyllä sellaistakin, että kun tykkään leikkiä meikkien kanssa, että jos tulee onnistuneita tuotoksia, niin koittaisin niitä kuvailla tänne blogiin. Mutta katsoo nyt, onnistuuko sekään. Oon ihan liian itsekriittinen nimittäin. :---D

Nyt voisin alkaa taas katsella tota Queer as Folkia. Tosin harkitsin katsovani koko Gleen taas uudelleen alusta kamaliin vieroitusoireisiini. Lasken jo päiviä seuraavaan jaksoon... (Tekisi mieli kirjoittaa siitä vaikka mitä, mutten viitsi kun joku tulee kumminkin kiljumaan mulle, että oon kamala spoilaaja.)

Np. My Medicine by The Pretty Reckless


(Tajusin, etten ollut lisännyt tätä blogia blogloviniin, lol. Eli:
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

i am wandering right through existence

Kuten tosiaan tuossa edellisen postauksen upeassa videossa sanoinkin, olen ollut suhteellisen elämätön viime kuukausina. Tässä on nyt kuitenkin satunnaisia kuvia liittyen hurjaan no-lifetykseeni ja kaikkeen muuhun täysin randomiin.

Pääasiassa olen keskittynyt pääsykoelukuihin, hieman vaihtelevalla menestyksellä. Hain siis kahdelle englanninkieliselle linjalle lukemaan sosiaalialaa, neljälle suomenkieliselle linjalle lukemaan sosiaalialaa, kolmeen eri yliopistoon lukemaan sosiologiaa ja yhteen yliopistoon lukemaan monikielistä viestintää ja käännöstieteitä. Hommaa on siis ollut ja tuleekin olemaan koko kevät.



Lukemisen lisäksi olen mm.

katsellut sata kertaa läpi suunnilleen kaikki dvd-boksini mitä mulla on,


käynyt äänestämässä (en nyt sen erityisemmin ota kantaa tähän vaalitulokseen, sanonpahan vain, että ei ollut mulle kovin mieleinen),


ruvennut saimaannorppien kummiksi,


kuunnellut ylipaljon The Pretty Recklessiä,


datannut liikaa (etenkin silloin kuin olisi pitänyt lukea),


ja katsonut muutaman kerran läpi kaikki Gleen jaksot. Ja surrut sitten sitä, kun koko sarja meni juuri silloin jenkeissä tauolle, kun katsoin viimeisen jakson, ja olen nyt joutunut sitten yli kuukauden odottelemaan seuraavaa. Se tuleekin sitten jenkeissä telkasta huomenna, eli luultavasti ylihuomenna pääsen katsomaan sen netistä, yay. (Kurt on vaan jotain aivan ihanaa.)

Sitten olen vähän nettishoppaillut.


Ostin vasemmanpuoleiset kengät Nellystä, ne on aivan ihanat. Olen aika korkokammoaja, koska mun jalat alkaa tehdä itsemurhaa aina kymmenen minuutin jälkeen, mutta nuo tuntuu tosi hyviltä jalassa.

Sitten tilasin pari uutta lelua Netanttilasta. (Ja aion maksaa nuo osamaksulla, ei mulla noihin muuten siis olisi rahaa.)

Sony Bloggie -videokameran tilasin lähinnä sen takia, että saisi sitten kunnollisia videoita New Yorkin reissulta. Ja tuo toimii myös hyvin pokkarin korvikkeena, kun tuolla saa still-kuviakin.


Ja sitten nappasin aleista tollasen HP:n miniläppärin ostoskoriin. Matkustelen aika paljon esim. Riihimäki-Jyväskylä -väliä, ja tuo on hitusen kätevämpi sellaiseen kuin tämä järkäle millä nyt datailen. Ja siellä Nycissäkin voi olla kätevämpi, jos on kone mukana, jos tarttee jotain osoitteita tai karttoja kattella. Kun meillä on tosiaan hotellissa ilmainen wi-fi.

Joo, ja mun tosiaankin pitäisi säästellä nyt rahaa sitä matkaa varten, eikä shoppailla yhtään enempää. Onneksi kuitenkin lennot ja hotellit on jo maksettu, ettei niistä tarvitse huolehtia. Olisihan se toki kivaa sitten syödäkin siellä jotain ja sillein, joten sitä rahaa tosiaan tarvitsisi olla.

Eipä tässä varmaan sit muuta. Olin lauantaina rakkaan friikkiporukkani kanssa viettämässä iltaa baareissa, ja kuvasin sitten erittäin nerokkaita videoita, ihan tarkoituksena laittaa tänne. Sitten niitä äsken katsellessani totesin, että joo, ne videot tosiaan tuntuivat sillä hetkellä fiksuilta, mutta ulkopuolisille ne luultavasti näyttävät vain känniseltä idioottimaisuudelta. Plus niissä kiroillaan ehkä hieman turhan paljon. Ja jokaisessa videossa lauletaan Rebecca Blackia. Ja monessa videossa mainitaan Justin Bieber. En siis tiedä, ovatko ne kenenkään mielenterveydelle hyväksi.

ps. Lemppareista lempparein biisi tällä hetkellä, ja on ollut jo aika kauan (muiden The Pretty Recklessien, Adam Lambertin ja randomin Gleemusiikin ohella):


Plus tää on niin nyyhkybiisi ettei mitään rajaa. Jokaisella ensimmäisellä sadalla kuuntelukerralla olin itkun partaalla kuunnellessani tätä, joskus jopa itkinkin. Nyt oon suunnilleen tullut immuuniksi, mutta silti tulee surku, kun kuuntelen tätä. Mutta tää on kyllä aivan ihana. Kurtin ääni on jumalainen.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

pöö

No ohhoh ku ei oo tullu blogattua. Tein siis tällaisen tosi hienon ja selkeän videon missä selitän että miksi.



Ja joo, kiva toi alku missä räpellän noita papereita. Näytän tosi luonnolliselta tossa videolla ja silleen. Mutjoo. Yritän kovasti olla vähän aktiivisempi tän blogin kanssa. Voisin eka vaikka hankkia jonkin sortin elämän tmv.

ps. Voiko ihminen tyhmemmältä kuulostaa. Lol. En oo oikeen tottunu kattelee videoita itestäni.